:: wikimiki.org ::
| Cycadophytina |
Cycadophytina
- Cycadaceae varsinaiset käpypalmut
- Stangeriaceae stangeriat
- Zamiaceae samiat
Käpypalmut (Cycadophytina) ovat paljassiemenisiä siemenkasveja, jotka yksin muodostavat luokan Cycadopsida ja lahkon Cycadales. Ne eivät siten ole läheistä sukua muille kasveille, vaikka niitä usein luullaankin palmuiksi tai saniaisiksi. Käpypalmujen lehdet ovat jäykät ja ne kasvavat viuhkamaisena rykelmänä paksusta varresta, joka nuorena muistuttaa suurta käpyä.
Esiintyminen
Nykyisin elävät käpypalmut jakautuvat kolmeen heimoon, yhteentoista sukuun ja 289 tunnettuun lajiin, jotka kaikki esiintyvät maapallon trooppisissa ja subtrooppisissa osissa. Keski- ja Etelä-Amerikassa lajimäärä on runsain; lisäksi useita lajeja esiintyy Australiassa, Tyynenmeren saarilla, Japanissa, Kiinassa, Intiassa, Madagaskarilla ja ainakin 65 lajia Afrikan mantereen eteläosassa ja trooppisessa keskiosassa.
Useimmat käpypalmut tarvitsevat elinympäristökseen suhteellisen valoisan ja lämpimän paikan, mutta muutoin ne eivät ole kasvupaikkansa suhteen vaativia. Jotkut lajit selviytyvät hiekalla tai jopa kalliolla tai suolaisella maaperällä. Jurakaudella käpypalmut olivat yksi hallitsevista kasvityypeistä, mutta nykyään ne muodostavat varsin pienen osan kasvikunnasta. Lisäksi monet lajit ovat käyneet uhanalaisiksi elinympäristön muutosten takia. Käpypalmut ovat nykyisin melko suosittuja koriste- ja huonekasveja, ja niitä voi myös kasvattaa suoraan siemenistä.
Kehityshistoria
Yhdessä neidonhiuspuiden kanssa käpypalmut ovat vanhin nykyään elävä kasviryhmä. Ne kehittyivät todennäköisesti muinaisista siemensaniaisista myöhäisellä paleotsooisella maailmankaudella. Varhaisimmat Kiinasta tehdyt fossiililöydöt ovat peräisin alapermikaudelta 270–280 miljoonaa vuotta sitten. Ne levisivät mesotsooisella maailmankaudella kaikkialle maailmaan, ja yhdessä neidonhiuspuiden sekä havupuiden kanssa ne hallitsivat kauden kasvillisuutta. Kyseiset käpypalmut eivät kuitenkaan olleet läheistä sukua nykyään eläville kolmelle heimolle, jotka ilmestyivät tertiäärikaudella 50–60 miljoonaa vuotta sitten. Koppisiemenisten noustua hallitseviksi kasveiksi liitukaudella alkoivat käpypalmut vähitellen harvinaistua ja monet lajit kuolivat sukupuuttoon.
Luokka:Käpypalmut
ja:ソテツ
Kuva - http://www.kpr.sk/flora/cycads/
Paljassiemeniset
Paljassiemeniset on yhteisnimitys kaikille niille siemenkasveille (Magnoliophyta), jotka eivät ole koppisiemenisiä (Magnoliophytina). Paljassiemenisistä kasveista on käytetty tieteellisiä nimiä Pinophytina ja Gymnospermae, mutta niille ei ole enää tarvetta, koska paljassiemeniset kasvit eivät muodosta monofyleettistä ryhmää, kuten aikaisemmin on luultu. Paljassiemenisiä kasveja on neljässä eli alakaaressa:
- Cycadophytina – käpypalmut
- Ginkgophytina – neidonhiuspuut
- Gnetophytina
- Pinophytina – havupuut
Paljassiemenisten kasvien siemenet kehittyvät emilehtien pinnalle eivätkä umpinaiseen sikiäimeen kuten koppisiemenisillä. Kaikki paljassiemeniset ovat puuvartisia ja niitä on maailmassa noin 800 lajia. Suomessa niistä kasvaa luonnonvaraisena neljä lajia: mänty eli metsämänty (Pinus sylvestris), kuusi eli metsäkuusi (Picea abies), kataja eli kotikataja (Juniperus communis) ja euroopanmarjakuusi (Taxus baccata).
euroopanmarjakuusi
Luokka:Kasvit
Siemenkasvit
Siemenkasvit (Magnoliophyta syn. Spermatophyta), joista käytetään myös nimeä kukkakasvit, ovat putkilokasveja (Tracheobionta), jotka nimensä mukaisesti lisääntyvät siemenistä. Siemenkasvi koostuu tyypillisesti varresta, lehdistä sekä yhdestä tai usemmasta kukasta.
Luokittelu
Siemenkasvit jaetaan viiteen alakaareen:
- Cycadophytina — käpypalmut
- Ginkgophytina
- Gnetophytina
- Magnoliophytina — koppisiemeniset
- Pinophytina — havupuut
Aikaisemmassa luokittelussa Cycadophyta, Gingkophyta, Gnetophyta ja Pinophyta sijoitettiin kaikki paljassiemenisiin (Gymnospermae), mutta tarkempi tutkimus on osoittanut, että ne eivät muodosta monofyleettistä ryhmää.
Luokka:Kasvit
ko:종자식물
ja:種子植物
Lahko (biologia)Tieteellinen luokittelu eli taksonomia on biologien tapa luokitella eliöitä. Suurimmasta pienimpään edeten yleisesti käytössä olevat tasot eli taksonit ovat:
- Yläkunta (Domeeni, kiistanalaisen Woesen luokittelun mukaan)
- Kunta
- Alakunta
- Pääjakso ja kaari
- Alajakso ja alakaari
- Luokka
- Alaluokka
- Ylälahko
- Lahko
- Alalahko
- Osalahko
- Yläheimo
- Heimo
- Alaheimo
- Tribus
- Alatribus
- Suku
- Alasuku
- Sektio
- Alasektio
- Sarja
- Alasarja
- Laji
- Alalaji
- Muunnos
- Alamuunnos
- Muoto
- Alamuoto
- Erikoismuoto
Esimerkiksi perinnöllisyystutkijoiden suosima koe-eläin banaanikärpänen (Drosophila melanogaster) luokitellaan seuraavasti:
Eliön tieteellinen nimi koostuu suvusta ja lajista, esim. Homo sapiens (ihminen). Tämä tunnetaan myös binäärisenä eli kaksiosaisena nimenä.
Tieteelliset nimet ovat yksilöllisiä ja riittävät yksilöimään lajin tarkasti.
Lajia pienemmistä taksoneista ei vallitse yksimielisyyttä, mutta niistä käytetään joskus myös epätäsmällisiä nimityksiä päärotu, rotu ja alirotu.
Pieni sanakirja
Suomi
Yläkunta
Kunta
Pääjakso, kaari
Luokka
Lahko
Heimo
Suku
Laji |
Latina
Superregnum
Regnum
Phylum, divisio
Classis
Ordo
Familia
Genus
Species |
Englanti
Domain
Kingdom
Phylum, division
Class
Order
Family
Genus
Species |
Saksa
Domäne
Reich
Stamm, Abteilung
Klasse
Ordnung
Familie
Gattung
Art |
Espanja
Dominio
Reino
Phylum
Clase
Orden
Familia
Género
Especie
|
Luokittelumenetelmät
Carolus Linnaeuksen perustama klassinen taksonomia perustuu fenetiikkaan, jossa eliöt luokitellaan ryhmiin yhtenäisten ominaisuuksien perusteella (varpaiden määrä, itiön muoto, jne.). Modernin taksonomian pohjana on kuiten fylogeneettinen systematiikka eli "kladismi", jossa eliöt lajitellaan evolutionaarisen sukupuun mukaan. Viime aikoina erityisesti DNA-vertailu on suuresti auttanut evolutionaaristen yhteyksien tutkimisessa, ja monia vanhoja luokitteluja onkin jouduttu muuttamaan.
Aiheesta muualla
- [http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/takso.html Biologian taksonomian perusteita]
- [http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/hyonteiset/tietoa/systematiikka.htm#1 Systematiikka ja taksonomia]
- [http://sn2000.taxonomy.nl/Taxonomicon/ The Taxonomicon]
ja:生物の分類
Luokka:Taksonomia
Saniaiset
- Marattiopsida
- Osmundopsida
- Gleicheniopsida
- Pteridopsida
Pteridopsida
Pteridopsida
Saniaiset (Pteridophytina, aiemmin Filicophytina) ovat putkilokasveihin kuuluvia itiökasveja ja sanikkaisten kaaren merkittävin ryhmä. Saniaisia tunnetaan arvioiden mukaan yli 10 000 lajia, joista Suomessa esiintyy 38. Niiden koko vaihtelee muutaman senttimetrin kokoisista kellusaniaisista jopa 20 metrin korkuisiin puusaniaisiin.
Yleiskuva
Saniaiset tuottavat itiöitä ja niille on tyypillistä sukupolvenvuorottelu, johon kuuluu kaksi vaihetta. Saniaisten itiöistä kehittyy suvuttomasti pieniä, levymäisiä tai nauhamaisia alkeisvarsikkoja eli gametofyyttejä. Tämä suvullinen polvi sisältää siittiö- ja munapesäkkeet, joista hedelmöityksen jälkeen kehittyy varsinaisia johtojänteellisiä saniaisia, jotka muodostavat itiöpolven eli sporofyytin. Saniaiset eivät siten kuki tai tuota siemeniä, kuten siemenkasvit.
Saniaisten itiöpolven lehdet vaihtelevat suuresti muodoltaan ja kooltaan; usein ne ovat parilehdykkäisiä. Tyypillisesti uusien lehtien versot ovat kääriytyneet tiiviisti, ja lehden sekä jokaisen lehdykän herkkä kasvupiste on käärön suojassa. Maavarsi, joka on joskus maanalainen, imee ravinteita ja ankkuroi kasvin maahan. Saniaisilla on yksisirkkaisten kasvien tapaan hajajuuret pääjuuren sijaan.
Itiöpesäkkeet, jotka ovat itiön sisältäviä pieniä koteloita, sijaitsevat usein ryhmissä, joita peittää katesuomu. Usein itiöpesäkkeellä on erityinen avautumismekanismi: kuivuessaan pesäke kutistuu, ohuin seinä painuu sisään ja pesäkkeen sivut repeävät pienimuotoisessa räjähdyksessä levittäen samalla itiöt ympäristöön. Yksi lehti saattaa tuottaa keskimäärin 50 mikrometrin kokoisia itiöitä koosta riippuen 750 tuhannesta 750 miljoonaan. Itiöt ovat sitkeähenkisiä ja leviävät usein kauas; niitä on löydetty ilmakehästä useiden kilometrien korkeudesta. Siksi monet saniaisheimot ovat levinneet maailmanlaajuisesti.
Alkeisvarsikko koostuu yhteyttävästä sekovarresta, joka sisältää sukusolupesäkkeet, sekä juuren kaltaisista juurtumahapsista. Se on yhden solukerroksen paksuinen ja 1–3 millimetrin levyinen. Hedelmöitys vaatii onnistuakseen kosteutta.
Saniaiset kasvavat usein metsien aluskasvillisuutena, sillä ne viihtyvät melko varjoisilla ja kosteilla paikoilla. Eräät saniaislajit kasvavat epifyytteinä puiden varsilla ja eräät kelluvina vesikasveina. 75 prosenttia saniaislajeista kasvaa sademetsissä.
Kehityshistoria
epifyytteinä
Vanhimmat saniaisten fossiilit ovat peräisin myöhäiseltä devonikaudelta ja varhaiselta kivihiilikaudelta lähes 400 miljoonaa vuotta sitten. Alkeellisimmat yhä elävät saniaisryhmät ilmestyivät pian: Marattiales myöhäisellä kivihiilihaudella ja Osmundales permikaudella. Jurakauden kuumankosteassa ilmastossa saniaiset muodostivat merkittävän osan maapallon kasvillisuudesta. Tyypillisiä ryhmän paleotsooisen maailmankauden edustajia olivat puumaiset saniaiset, jotka muistuttivat nykyisiä puusaniaisia, mutta eivät olleet niille läheistä sukua. Syrjäytettyään sukupuuttoon kuolleet liekopuut niistä tuli hallitseva kasviryhmä, ja paikoin kivihiiliesiintymät koostuvat 75-prosenttisesti niiden jäänteistä. Liitukaudella monet nykyiset saniaisheimot olivat jo kehittyneet.
Kenotsooisella maailmankaudella ilmasto viileni ja muuttui kuivemmaksi, ja samalla saniaiset osin väistyivät koppisiemenisten kasvien tieltä. Toisin kuin on aiemmin luultu, ei koppisiemenisten tulo kuitenkaan merkinnyt umpikujaa saniaisten evoluutiolle: saniaiset käyttivät hyväkseen elinympäristöjen monimutkaistumista ja lajiutuivat entistä monimuotoisemmaksi ryhmäksi. Nykyään saniaiset ovat yhä merkittävä kasviryhmä ja aluskasveina pärjäävät usein kilpailussa koppisiemenisille.
Tieteellinen luokittelu
Saniaisiin kuuluviksi tai niiden lähisukulaisiksi katsotaan haarusanikkaiset (Psilophytina) sekä käärmeenkielikasvit, jotka on perinteisesti sijoitettu saniaisheimoon Ophioglossaceae, mutta jotka useat nykyiset järjestelmät sijoittavat erilleen muista saniaisista omaksi alakaarekseen Ophioglossophytina. Toisaalta varsinaisten saniaisten, käärmeenkielikasvien ja haarusanikkaisten tiedetään muodostavan mofonyleettisen ryhmän, jolla on sama kantamuoto.
Varsinaiset saniaiset jaetaan neljään luokkaan:
- Marattiopsida
- Osmundopsida
- Gleicheniopsida
- Pteridopsida
Suurin osa saniaisina pitämistämme kasveista kuuluu Pteridopsida-ryhmään. Muut kolme ryhmää ovet melko alkeellisia. Tarkempi luokittelu jakaa saniaiset seuraaviin luokkiin (suuri lihavoitu teksti), alaluokkiin (keskisuuri teksti), lahkoihin (lihavoitu teksti) ja heimoihin (normaali teksti):
Marattiopsida
- Marattiales
- Marattiaceae
- Christenseniales
- Christenseniaceae
Osmundopsida
- Osmundales
- Osmundaceae
Gleicheniopsida
- Gleicheniatae
- Gleicheniales
- Gleicheniaceae
- Dipteridales
- Dipteridaceae
- Matoniales
- Matoniaceae
- Hymenophyllatae
- Hymenophyllales
- Hymenophyllaceae
- Trichomanaceae
- Hymenophyllopsitae
- Hymenophyllopsidales
- Hymenophyllopsidaceae
Pteridopsida
- Schizaeatae
- Schizeales
- Schizaeaceae
- Marsileales (Hydropteridales)
- Marsileaceae – orniokasvit
- Salviniaceae – kellusaniaiskasvit
- Azollaceae
- Cyatheatae
- Cyatheales – puusaniaiset
- Metaxyaceae
- Lophosoriaceae
- Dicksoniaceae
- Cyatheaceae
- Plagiogyriales
- Plagiogyriaceae
- Loxomales
- Loxomataceae
- Pteriditae
- Lindseales
- Lindsaeaceae
- Lonchitaceae
- Pteridales
- Acrostichaceae
- Coniogrammaceae
- Llaveaceae
- Adiantaceae
- Vittariaceae
- Taenitidaceae
- Pteridaceae
- Bommeriaceae
- Notholaenaceae
- Cheilanthaceae
- Dennstaedtiales
- Dennstaedtiaceae
- Monachosoraceae
- Hypolepidales
- Hypolepidaceae – sananjalkakasvit
- Polypoditae
- Aspleniales
- Aspleniaceae – raunioiskasvit
- Athyriales
- Cystopteridaceae
- Onocleaceae
- Blechnaceae – kampasaniaiskasvit
- Woodsiaceae
- Athyriaceae
- Thelypteridaceae – nevaimarrekasvit
- Dryopteridales
- Hypodematiaceae
- Lomariopsidaceae
- Dryopteridaceae – alvejuurikasvit
- Davalliales
- Davalliaceae
- Oleandraceae
- Polypodiales
- Nephrolepidaceae
- Tectariaceae
- Drynariaceae
- Grammitidaceae
- Pleurosoriopsidaceae
- Loxogrammaceae
- Polypodiaceae – kallioimarrekasvit
Luokka:Saniaiset
ja:シダ植物門
Keski-AmerikkaKeski-Amerikalla tarkoitetaan tavallisesti Pohjois-Amerikan valtioita, jotka sijaitsevat Meksikon etelärajan ja Kolumbian luoteisrajan välissä.
Nämä valtiot ovat:
- Belize
- Costa Rica
- El Salvador
- Guatemala
- Honduras
- Nicaragua
- Panama
Katso myös
- Keski-Amerikan liittovaltio
Luokka:Maantiede
Luokka:Väli-Amerikka
zh-min-nan:Tiong Bí-chiu
ja:中央アメリカ
simple:Central America
Australia
Australia on saarivaltio, jonka pääkaupunki on Canberra. On olemassa hienoista epäselvyyttä siitä, onko Australia maantieteellisesti saari vai manner. Yksi käsitys on että se kuuluu Oseanian mantereeseen, jolla ei ole varsinaisesti omaa emämannertaan. Toisen käsityksen mukaan Australia olisi ainoa valtio joka kattaa kokonaisen mantereen. Australian nimi tulee latinan sanasta australis, joka tarkoittaa eteläistä.
Historia
Pääartikkeli: Australian historia
Ensimmäiset asukkaat saapuivat Australiaan Kaakkois-Aasiasta jo noin 50 000 vuotta sitten. Eurooppalaiset kuitenkin löysivät saaren vasta 1600-luvulla. Yhdistynyt kuningaskunta valloitti osan maanosasta vuonna 1770, perustaen ensimmäisen vankilasiirtokunnan vuonna 1788.
Australian kansallispäivä on 26. tammikuuta (Australia Day). Sinä päivänä 1788 saapui kapteeni Arthur Phillip ensimmäisen laivaston kanssa mukanaan ensimmäiset siirtolaiset, jotka olivat pääosin rangaistusvankeja.
Australia itsenäistyi 1. tammikuuta 1901, joskin viimeiset siteet emomaahan katkaistiin vasta 3. maaliskuuta 1986. Australian monarkki ja valtionpäämies on kuitenkin edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan Elizabeth II, 'Australian kuningatar'.
Politiikka
Australian valtiomuoto on perustuslaillinen monarkia. Sen valtionpää on Yhdistyneen kuningaskunnan Kuningatar Elisabet II, jonka valtaa edustaa liittovaltiotasolla kenraalikuvernööri ja osavaltiotasolla kuvernöörit. Käytännössä maata johtaa kuitenkin pääministeri hyvin laajoin toimeenpanovalloin.
Australiassa on kaksikamarinen liittoparlamentti. Senaattiin eli ylähuoneeseen valitaan kuuden vuoden kaudeksi 76 senaattoria, 12 kustakin osavaltiosta ja kaksi kustakin mantereen territoriosta. Kolmen vuoden välein pidettävissä vaaleissa valitaan yleensä puolet senaattoreista kerrallaan. Senaatin vaalitapa on suhteellinen. Edustajainhuoneeseen eli alahuoneeseen valitaan 150 edustajaa yhden edustajan vaalipiireistä jotka on jaettu väkiluvun mukaan. Puolue jolla on enemmistö alahuoneessa muodostaa hallituksen.
Australian politiikka hallitsee kolme puoluetta:
- Australian kansallispuolue (konservatiivinen)
- Liberaalipuolue
- Australian työväenpuolue (sosiaalidemokraattinen)
John Howardin johtama Liberaali puolue on pitänyt hallitusvaltaa yhteistyössä kansallispuolueen kanssa vuodesta 1996.
Parlamentissa, vaalitavan takia lähinnä ylähuoneessa, on edustettuna myös muutama pienempi puolue:
- Australian demokraatit (keskiluokkainen vasemmistopuolue)
- Australian vihreät
- Yksi kansakunta (oikeistolainen siirtolaisvastainen puolue)
Osavaltiot ja territoriot
Australia on jaettu kuuteen osavaltioon ja useisiin territorioihin. Osavaltiot ovat Uusi Etelä-Wales, Queensland, Etelä-Australia, Tasmania, Victoria ja Länsi-Australia. Tärkeimmät territoriot ovat Pohjoisterritorio (NT) ja Australian Capital Territory (ACT). ACT hallinnoi myös erillistä aluetta Uudessa Etelä-Walesissa, joka tunnetaan nimellä Jervis Bay Territory, jossa on laivastotukikohta ja pääkaupungin satama.
Australialla on myös useita asuttuja saaria, joilla on territorio-asema: Norfolkinsaari, Joulusaari ja Kookossaaret. Tämän lisäksi on joukko asumattomia saaria: Korallimeren saarten territorio, Heard ja McDonaldinsaaret ja Australian Antarctic Territory.
Maantiede
Australian eläinkunta on kehittynyt pitkään muusta maailmasta erillään. Sille on piirteenomaista runsas pussieläinten lajisto, josta parhaiten tunnetaan kenguru, koala ja vompatti.
Suurimmat kaupungit ovat Sydney (4 milj. as.), Melbourne (3,4 milj.), Brisbane (1,4 milj.), Perth (1,2 milj.) ja Adelaide (1,1 milj.). Pääkaupungissa Canberrassa on 315 000 asukasta.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- kupari
- uraani
- hopea
- tina
- jalokivet
Merkittävimmät vientituotteet
- villa ja muut karjatuotteet
- kivihiili
- vehnä
- koneet
Linkit
- [http://www.dundernews.com Dundernews] - Australian Suomi-yhteisön verkkolehti
- [http://maps.google.com/maps?ll=-24.873047,132.626953&spn=41.497559,61.620117&t=k&hl=en Satelliittikuva Australiasta] - Google Maps
- [http://www.terragalleria.com/pacific/australia/ Valokuvia] - Terra Galleria
- [http://www.virtualaustralia.com/australia/photos/ Valokuvia] - Virtual Australia
- [http://www.australia.gov.au/ Commonwealth Online] - Australian viralliset Internet-sivut (englanniksi)
ja:オーストラリア
ko:오스트레일리아
simple:Australia
Luokka:Australia
Tyynimeri
Tyynimeri (myös Tyyni valtameri tai Iso valtameri) on maailman suurin merialue, joka sijaitsee Aasian ja Amerikan mantereiden välissä. Se on kooltaan 179 679 000 km² ja peittää yhden kolmasosan maapallon pinta-alasta. Maapallon syvin kohta, Mariaanien hauta (10 911 metriä merenpinnan alapuolella) sijaitsee Tyynessämeressä. Pohjois–eteläsuunnassa valtameren pituus on noin 15 500 km ja itä–länsisuunnassa noin 19 800 km.
Tyynessämeressä sijaitsee noin 25 000 saarta (pääasiassa Päiväntasaajan eteläpuolella), enemmän kuin muissa merissä yhteensä. Valtavaa saaristoaluetta kutsutaan yleisnimellä Oseania.
Alun perin Fernão de Magalhães nimesi meren latinaksi Mare Pacificumiksi, josta juontuu meren nimi monilla muillakin kielillä.
Korkeuserot
- Matalin kohta: −10 911 m, Mariaanien haudan pohjalla.
- Korkein kohta: 0 m
- Keskisyvyys: 4 270m
Ilmasto
Tyynenmeren lämpötila pysyttelee ympäri vuoden 21–27 celsiusasteen välillä. Muutoksia meren normaalin lämpötilaan aiheuttaa 3–5 vuoden välein syntyvä El Niño -sääilmiö.
Tyynenmeren sivumeret
- Tasmaninmeri
- Korallimeri
- Etelä-Kiinan meri
- Beringinmeri
- Ohotanmeri
- Arafuranmeri
- Japaninmeri
- Filippiinienmeri
- Rossinmeri
- Salomonmeri
- Bandanmeri
- Itä-Kiinan meri
- Celebesinmeri
- Sulunmeri
- Jaavanmeri
- Carpentarianlahti
- Molukkienmeri
- Keltainenmeri
- Seraminmeri
- Kalifornianlahti
- Floresinmeri
- Balinmeri
- Bohainmeri
- Bismarckinmeri
Luokka:Meret
zh-min-nan:Thài-pêng-iûⁿ
ko:태평양
ja:太平洋
simple:Pacific Ocean
th:มหาสมุทรแปซิฟิก
Japani
Japani (japaniksi Nihon tai Nippon, 日本) on Itä-Aasiassa sijaitseva perustuslaillinen keisarikunta. Pääosan Japanista muodostavat neljä pääsaarta, Honshu, Hokkaido, Kyushu ja Shikoku. Maan kokonaispinta-ala on 377 835 neliökilometriä ja se on siten hiukan Suomea suurempi.
Japanin väkiluku on noin 127 miljoonaa. Japanissa puhutaan pääasiassa japania. Suuri osa japanilaisista on uskonnoltaan sekä buddhalaisia että šintolaisia. Japanin pääkaupunki on Tokio, joka esikaupunkeineen (muun muassa Yokohama) on yksi maailman suurimmista kaupungeista. Toiseksi suurimman kaupunkikeskittymän muodostaa läntisen Kansai-alueen Osaka-Kioto-Kobe -rykelmä.
Japanin keisarina on tällä hetkellä Akihito. Todellinen valta on pääministerillä, joka on Junichiro Koizumi.
Talous
Japani on maailman neljänneksi suurin talousmahti. Maan taloutta vaivaa 1990-luvulta alkanut pitkäkestoinen talouden taantuma: kulutuskysyntä on korkealla tasolla ja vienti ylijäämäinen, mutta maahan on syntynyt pysyvää työttömyyttä. Osasyy on alihankinnan siirtyminen Kaakkois-Aasian maihin, mikä alkoi jo 1980-luvulla.
Japanilla ei ole juurikaan omia raaka-ainevaroja, joten se on hyvin riippuvainen ulkomaankaupasta. Raaka-aineiden puuttuessa maan talouselämän kilpailukyvyn on taannut yhtenäiskulttuuri, koulutus, suhteellisen suljetut kotimarkkinat sekä korkean teknologian laajamittainen soveltaminen.
Autot olivat ensimmäisiä japanilaisia massatuotannon tuotteita, jotka hyvän laatunsa takia saivat vallattua etenkin halpojen pienten autojen markkinat Länsi-Euroopassa 1960-luvun puolivälistä eteenpäin. Yhdysvalloissa Japanin läpimurtotuotteisiin kuuluivat transistoriradiot. Radioista Japanin tuotanto laajeni kaikkeen kulutuselektroniikkaan. Laatutietoisuuden oli tuonut Japaniin amerikkalaiset Deming ja Juran Japanin jälleenrakennuksen apuohjelmassa.
Mielenkiintoista on, ettei Japani ole pärjännyt high tech -piensarjatuotteissa kuten ilmailu- ja avaruustekniikassa, vaikka Japanin puolustusvoimat ovat maailman seitsemänneksi suurimmat asevoimat. Toisen maailmansodan lopputulos on mahdollisesti pysäyttänyt Japanin kyseisillä aloilla Yhdysvaltain teollisuuden asiakkaaksi.
Autoteollisuus ja laivanrakennusteollisuus kuitenkin nostivat Japanin terästeollisuuden (esimerkkiyhtiönä Nippon Steel) maailman suurimmaksi teräksen tuottajaksi. Teräs tuotettiin australialaisesta ja yhdysvaltalaisesta malmista ja hiilestä.
Omien öljyvarojen puute johti Japanin eri linjoille Yhdysvaltain kanssa, ja maa teki Iranin kanssa öljykauppaa vuoden 1979 islamilaisesta vallankumouksesta huolimatta.
Historia
:Pääartikkeli: Japanin historia
Japanilaisen legendan mukaan Japanin perusti keisari Jimmu 600-luvulla eaa. Japaniin lainattiin kiinan kirjoitusjärjestelmä 400-luvulla. Joitakin satoja vuosia myöhemmin siitä kehitettiin japanilaiset tavuaakkoset katakana ja hiragana, jotka mahdollistivat japanin selkeän äänteenmukaisen kirjoittamisen. Japania hallitsivat nimellisesti keisarit, mutta käytännön valta oli feodaalijohtajilla, joista keisari nimesi yhden kerrallaan shoguniksi.
1500-luvulla eurooppalaiset, ensimmäisinä portugalilaiset purjehtijat saapuivat Japaniin ja perustivat siirtokuntia muun muassa Nagasakiin käyden kauppaa ja yrittäen levittää kristinuskoa. Japani oli suljettuna ulkomaailmalle kahden ja puolen vuosisadan ajan. 1854 Yhdysvaltalainen kommondori Matthew Perry pakotti Japanin avautumaan. 1860-luvun meiji-restauraatio teki Japanista Itä-Aasian uudenaikaisimman valtion ja sen uudistukset tekivät vähitellen Japanista sotilaallisesti voimakkaimman valtion alueella.
meiji-restauraatio
Maantieteellisesti Japani pyrki laajentumaan meiji-restauraation jälkeen aina toisen maailmansodan päättymiseen asti. Kiinaa ja Venäjää vastaan käydyissä sodissa Japani sai Taiwanin eli entisen Formosan, Sahalinin eteläosan ja vakiinnutti vaikutuspiirinsä Korean niemimaalla ja Mantšuriassa. Ensimmäisessä maailmansodassa Japani liittyi ympärysvaltojen puolelle ja sai rauhansopimuksessa Saksalle kuuluneita siirtomaa-alueita. 1930-luvulla Japani miehitti Mantšurian ja valtasi useimmat Kiinan rannikon suurkaupungit 1937.
Japanin yllätyshyökkäys Pearl Harborin laivastotukikohtaan joulukuussa 1941 sai Yhdysvallat liittymään toiseen maailmansotaan. Sota päättyi Japanin antautumiseen 1945 Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien pudottamisen jälkeen. Sodan seurauksena liittoutuneet valtiot miehittivät Japanin. Käytännössä kuitenkin miehitys tarkoitti yhdysvaltalaisten joukkojen hallintoa Japanissa. Pääsaarten miehitys kesti Japanissa San Franciscon rauhansopimuksen ratifioimiseen asti 1952. Miehityksen päätyttyä Japani solmi liittolaissopimuksen Yhdysvaltain kanssa, mikä on mahdollistanut Yhdysvaltain sotilastukikohdat Japanissa. Neuvostoliitto piti itsellään valtaamansa Sahalinin eteläosan ja Kuriilien saaret, joiden vuoksi Japanilla ja Venäjällä ei vieläkään ole rauhansopimusta. Japani menetti myös valtaosan muista meiji-restauraation jälkeisistä valloituksistaan.
Japanin talous kehittyi nopeasti sodan jälkeen ja se on nykyään maailman kolmanneksi suurin kansantalous ja yksi maailman vauraimmista valtioista vuosia jatkuneesta talouden laskusuhdanteesta huolimatta. Talousvaikeuksien seurauksena Euroopan unioni ja Kiina ovat kuitenkin ohittaneet Japanin maailmantaloudessa. Japanin talous kärsii rakenteellisista ongelmista ja erityisesti maan pankkisektorilta vaaditaan uudistuksia. Onkin epävarmaa, miten perinteinen Työtä eliniäksi -järjestelmää (寿命の雇用, "jumyō koyō") pystytään ylläpitämään. Kovin nopeaa muutos ei kuitenkaan ole. Tyypillisissä joukkoirtisanomistilanteissa irtisanottaville annetaan yli puoli vuotta aikaa etsiä uusi työpaikka.
Talouden taantumasta huolimatta Japani on merkittävä talousmahti. Maailman 2 000 suurimmasta yrityksestä 316 toimii Japanissa. Vuonna 2000 niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 3 220 miljardia euroa.
Suomen ja Japanin suhteet
Ensimmäinen virallinen suomalainen Japanissa lienee ollut luutnantti Adam Laxman. Venäjän keisarinna Katariina Suuri lähetti hänet 1700-luvun loppupuolella pohjustamaan kauppasuhteita ja ottamaan selvää sulkeutuneesta Japanista. Vuonna 1879 puolestaan Yokohamaan rantautui tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskiöld. Hän lienee myös ensimmäinen Koillisväylän läpi purjehtinut ihminen.
Suomalaisten lähetystyö alkoi pian uskonnonvapautumisen (1873) jälkeen. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys lähetti Esteri Kurvisen ja Alfred Wellrosin Japaniin vuonna 1900. Tunnettu kielentutkija ja tutkimusmatkailija G. J. Ramstedt nimettiin Suomen viralliseksi ensimmäiseksi asiainhoitajaksi Japaniin, Kiinaan ja Siamiin vuonna 1919.
Suomalaisia kansainvälisissä tieteellisissä teoksissa julkaisseita Japanin tukijoita ovat muun muassa historioitsija Olavi K. Fält, taloustieteilijä Merja Karppinen, syntyjään virolainen kielentutkija Rein Raud ja semiootikko Eero Tarasti.
Suomalaisessa taiteessa merkittäviä japanilaisia vaikutteita on saanut muun muassa säveltäjä Eero Hämeenniemi, jonka ooppera Silkkirumpu perustuu japanilaisiin teemoihin niin tarinan kuin sävelkielenkin osalta.
Japanin parlamentin ensimmäinen ulkomaalaissyntyinen senaattori on Suomessa syntynyt Marutei Tsurunen (entinen Martti Turunen).
Viralliset suhteet
Japani tunnusti Suomen valtion 23. toukokuuta 1919. Maiden väliset diplomaattisuhteet solmittin 6. syyskuuta 1919 sekä uudelleen 8. maaliskuuta 1957. Suomen suurlähetystö sijaitsee Tokiossa. Suurlähettiläänä toimii Jorma Julin.
Japanin kulttuuri
Japanin kulttuuri on kehittynyt omalaatuiseksi mm. syrjäisen sijainnin ja 1500-1800-luvuilla harjoitetut eristäytymispolitiikan takia.
Japanissa on kehittynyt monia omaperäisiä taidemuotoja, kuten kukkien asettelu (ikebana) ja teeseremonia.
Japanilaisella kirjallisuudella on pitkät perinteet. Yksi maailman vanhimmista romaaneista on japanilaisen Shikibu Murasakin noin vuonna 1000 kirjoittama Genji monogatari. Nykykirjailijoista tunnetuin lienee nobelisti Kenzaburo Oe. Japanilaisen runouden tunnetuimpia muotoja ovat tanka ja haiku, jotka ovat määrämuotoisia. Kabuki-teatteri on tyyliteltyä draamaa jota esittävät voimakkaasti meikatut miesnäyttelijät. Rakugo sen sijaan on eräänlainen stand-up-komiikan ja teatterin välimuoto.
Kuvataiteessa japanilaisten merkittävimmät saavutukset ovat kalligrafian ja maisemamaalauksen alalla, missä kiinalainen vaikutus on selvästi havaittavissa.
Japanissa luetaan paljon sarjakuvia, joita kutsutaan mangaksi. Japanilaisia piirrettyjä kutsutaan animeksi ja viimeaikoina anime on saavuttanut suosiota myös Japanin ulkopuolella. Ehkä tunnetuin animeen yhdistetty ihminen on Hayao Miyazaki, Studio Ghiblin perustajajäsen ja muun muassa elokuvan Sen to Chihiro no kamikakushi (Henkien kätkemä) ohjaaja.
Merkittävimpiin vuotuisiin juhliin kuuluu kirsikkapuun kukkien katseluun keskittyvä hanami.
Korkeakulttuurin ja perinteisen populaarikulttuurin lisäksi japanilainen kulttuuri on vaikuttanut voimakkaasti tietokone- ja videopeleihin. MSX, Sonyn PlayStation, Sega, Nintendo, Konami, Namco ja Taito ovat lähes käsitteiden asemassa tietotekniikka- ja pelaajamaailmassa. Tunnetuimpiin pelisarjoihin kuuluvat muun muassa Mario, Final Fantasy, Metal Gear Solid, Nemesis, Tekken ja Virtua Fighter.
Japanissa ei noudateta kesä- ja talviajan vaihtelua.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- moottoriajoneuvot
- elektroniikka
Katso myös
- Luettelo Japanin kaupungeista
- Luettelo Japanin keisareista
- Luettelo Japanin pääministereistä
Aiheesta muualla
- [http://www.theforeigner-japan.com/ The Foreigner – Japan] (englanninkielinen)
- [http://hanami.ath.cx/ Hanami Web] (englanninkielinen)
Luokka:Japani
als:Japan
ms:Jepun
zh-min-nan:Ji̍t-pún
ko:일본
ja:日本
simple:Japan
th:ประเทศญี่ปุ่น
Kiina
Kiina (yksink.: 中国, perint.: 中國, pinyin: Zhōngguó), virallinen nimi: Kiinan kansantasavalta eli 中华人民共和国 (Zhōnghuá rénmín gòng hé guó). Katso myös Kiinan tasavalta (Taiwan).
Kiina on väkiluvultaan maailman suurin ja maapinta-alaltaan Venäjän ja Kanadan jälkeen maailman kolmanneksi/neljänneksi suurin valtio (Yhdysvallat on myös suurempi jos vesialueet lasketaan). Se sijaitsee Itä-Aasiassa. Kiinalla on 14 rajanaapuria: Afganistan, Bhutan, Intia, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Pohjois-Korea, Tadžikistan, Venäjä ja Vietnam. Asukkaita Kiinassa on noin 1,3 miljardia ja pinta-ala on noin 9,6 miljoonaa neliökilometriä.
Kiinan pääkaupunki on Peking eli Beijing, joka sijaitsee maan pohjoisosassa ja jossa asuu noin 13 miljoonaa ihmistä. Suurin kaupunki on etelämpänä rannikolla sijaitseva Shanghai.
Kiinan valuutta on renminbi (人民币), lyhenne RMB, ja sen yksikkö on yuan (元). Kansainvälisessä rahaliikenteessä tästä käytetään lyhennettä CNY (Chinese Yuan Renminbi). Hintojen perässä on tavallisesti valuuttamerkki yuan (元), jolla voidaan kuitenkin viitata muihinkin rahayksiköihin. Yksi euro vastaa noin 10 CNY (14.11.2005), vastaavasti yksi CNY vastaa 0,10 euroa.
Historia
Kiina on maailman vanhin, katkeamattoman historian omaava, merkittävä sivilisaatio, ja sen kirjalliset lähteet ulottuvat yli 3 500 vuotta ajassa taaksepäin. Riisinviljelyä Kiinassa on harjoitettu jo 6000-luvulla eKr.. Varsinainen kiinalainen sivilisaatio arvioidaan kuitenkin tavallisesti "vain" noin 5 000 vuotta vanhaksi ja useimmiten historiankertomus aloitetaan ensimmäisestä dynastiasta, eli ajasta jolloin hallitsijavalta siirtyi suvussa tavallisesti isältä pojalle. Kiinan ensimmäinen dynastia, Xia-dynastia, alkoi noin vuonna 2100 eaa.
Pääartikkelit:
- Kiinan dynastiat
- Kiinan esihistoria ( – n. 1000-luku eaa)
- Kiinan varhaishistoria (n. 1000-luku eaa – 200-luku eaa)
- Kiinalainen imperiumi (200-luku eaa – 200-luku jaa):
- Qin-dynastia (221 eaa – 206 eaa)
- Han-dynastia (206 eaa – 220 jaa) ("Suuri dynastia")
- Kiinan keskiaika (200-luku – 500-luku)
- Keskiajalta moderniin aikaan (600-luku – 900-luku)
- Sui-dynastia (581 – 618), joka yhdisti Kiinan uudelleen.
- Tang-dynastia (618 – 907) ("Suuri dynastia")
- Kiinan renessanssi (900-luku – 1200-luku)
- Mongolivalta Kiinassa (1200-luku – 1300-luku)
- Ming-dynastia (1300-luku – 1600-luku) ("Suuri dynastia")
- Mantšuvalta ja keisarivallan loppu (1600-luku – 1911)
- Kiinan tasavallan historia (1911 – 1949 (+ Taiwan))
- Kiinan kansantasavallan historia (1949 – )
Merkittäviä keksintöjä:
- Kirjapainotaito (Tang-dynastia)
- Paperin valmistus (Han-dynastia)
- Ruuti ja ilotulitteet (Eteläiset ja pohjoiset dynastiat) (raketit kuitenkin keksittiin Koreassa)
- Kompassi
- Leijat
- Paperiraha (Song-dynastia)
- Pankkiluotot (Song-dynastia)
Hallinto
Song-dynastia
Kiinan kansantasavalta on sosialistinen valtio, jota hallitsee Kiinan kommunistinen puolue. Vuodesta 2002 lähtien kommunistisen puolueen puhemiehenä ja vuodesta 2003 lähtien presidenttinä toimii vuonna 1942 syntynyt Hu Jintao. Aiemmin presidentteinä ovat toimineet: Mao Zedong (Mao Tse-Tung), Liu Shaoqi, Li Xiannian, Yang Shangkun ja Jiang Zemin. Presidentti edustaa Kiinaa ulkomailla, allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia ja nimittää edustajia valtioneuvostoon. Nykyisin Kiinassa vallitsee kollektiivinen johto ja presidentti on suoraan kansankongressin alaisuudessa.
Kiinan hallinnon pääosat ovat:
- Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea
- Kiinan kansankongressi
- Kiinan presidentti
- Kiinan valtioneuvosto
- Kiinan keskussotilaskomissio
- Kiinan korkein oikeus
- Kiinan korkein prokuraattorinvirasto
Kommunistisen puolueen lisäksi Kiinassa toimii lukuisia pieniä "demokraattisia puolueita", joiden virallinen rooli on edustaa sitä pientä kansanryhmää, jota kommunistit eivät edusta (kommunistien katsotaan edustavan noin 95 % kansasta).
Alueellinen hallinto
Pääartikkeli: Kiinan alueellinen hallinto
Kiina on jaettu 22 provinssiin eli maakuntaan (省), mutta viralliset tahot laskevat lisäksi usein Taiwanin 23. provinssiksi, vaikkei se olekaan Kiinan hallituksen alaisuudessa. Taiwanille on tarjottu erityishallintoalueen asemaa, mutta se ei ole sitä hyväksynyt. Provinssien lisäksi Kiinassa on viisi autonomista aluetta (自治区), joissa suuri osa väestöstä kuuluu vähemmistökansallisuuksiin; neljä itsehallinnollista kaupunkia (直辖市) ja kaksi erityishallintoaluetta (特别行政区).
Taloudelliset erityisalueet
Yleishallinnon aluejaon lisäksi voi Kiinassa olla myönnetty joillekin alueille erityisiä oikeuksia investointien houkuttelemiseksi Kiinaan. Tällaisia erityisiä talousetuja nauttivia erityistalousalueita ovat:
- Shenzhen (香港)
- Zhuhai (澳门)
- Xiamen
- Shanghai
- Shantou
- Hainanin provinssi sekä avoimet rannikkokaupungit, kuten
- Beihai
- Dalian
- Fuzhou
- Guangzhou
- Lianyungang
- Nantong
- Ningbo
- Tianjin
- Wenzhou
- Yantai
- Zhanjiang
- Qinhuangdao ja
- Qingdao
|
Lippu
Kiinan kansantasavallan lippu on nimeltään 五星红旗 [wǔ xīng hóng qí], eli viisitähtinen punalippu. Sen suunnitteli Zeng Liansong (曾联松). Lipun punainen tausta on kommunismin symbolinen väri. Keltaisten tähtien symbolismista on erilaisia tulkintoja. Erään mukaan suurin tähti kuvastaa Kommunistista puoluetta ja pienemmät tähdet kenties neljää yhteiskuntaluokkaa: työläiset, maanviljelijät, pikkuporvaristo ja isänmaalliset kapitalistit. Toisen tulkinnan mukaan se kuvastaisi perinteistä viiden kansanryhmän ajattelua Kiinassa, jolloin iso tähti kuvastaisi han-kiinalaisia, pienet olisivat tällöin mongolit, mantšut, tiibetiläiset ja huit.
Politiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan politiikka
Kiinan hallitusta nimitetään edelleen sosialistiseksi, vaikka käytännössä maa on siirtynyt keskusjohtoiseen markkinatalousjärjestelmään talousuudistusten myötä. Tosin 2000-luvulle tultaessa vielä noin puolet kansantulosta oli peräisin julkisesti omistetuista tuotantolaitoksista, mistä johtuen maalla on ollut vaikeuksia saada markkinatalousmaan statusta kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa. Suurista talousreformeista huolimatta demokratia ei ole maassa kovin pitkällä, joskin kylätasolla järjestetään nykyisin varsin vapaita vaaleja ja kylätason edustajat pääsevät valitsemaan korkeampia edustajia. Kommunistisen puolueen jäsenyys on kuitenkin edellytys vähänkin korkeampiin hallinnollisiin virkoihin.
Kommunistinen puolue sallii nykyisin useimmat poliittisetkin kannanotot, mikäli kannanotoilla ei pyritä haastamaan puolueen valtaa maassa. Kaikki yritykset vallanvaihtoon tukahdutetaan ja sensuuri estää varsinaisen kritiikin johtajia ja puoluetta kohtaan. Sensuuri ei kuitenkaan puutu asioihin, joita puolue ei katso vaaralliseksi, joten poliittisiakin parannusehdotuksia voi tehdä varsin vapaasti asioista, jotka koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää, edellyttäen ettei samalla esitetä vallanvaihdosta.
Ulkopolitiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan ulkopolitiikka
Saatuaan YK:n jäsenyyden Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin aikaisen ulkoministeri Henry Kissingerin sukkuladiplomatian tuloksena Taiwanin sijaan 1971, Kiina on pitänyt yllä diplomaattisuhteita lähes kaikkiin maailman maihin. Diplomaattisuhteiden edellytyksenä vaaditaan, ettei toinen osapuoli saa ylläpitää diplomaattisuhteita Taiwaniin, vaan sitoutuu "yhden Kiinan politiikkaan". Tästä syystä Taiwanin itsenäistymisliikettä ei katsota hyvällä, koska Taiwanin itsenäiseksi julistautuminen synnyttäisi tilanteen, missä joillain mailla voisi olla diplomaattisuhteet sekä Kiinan kansantasavaltaan, että Kiinan tasavaltaan, Taiwaniin. Tämä rikkoisi ajatuksen yhdestä Kiinasta ja saattaisi herättää itsenäisyystoiveita myös muilla erityisalueilla. Taiwanin lisäksi toinen ulkopolitiikan ongelmatapaus on 1950 haltuun otettu Tiibet sekä sen maanpakoon siirtynyt uskonnollinen valtionpäämies Dalai Lama. Tiibetin kapinayritys kukistettiin 1959. Lisäksi sisäpoliittista keskustelua herättää jonkinlaiseen aktivismiin taipuvainen islamilainen Uigurian autonominen alue Luoteis-Kiinassa sekä viimeksi Falun Gong -liike.
Kiinalle muodostui 1960-luvulla aluekiistoja Intian kanssa Aksai Chinissä, minkä Kiinan kansantasavalta otti haltuunsa Intialta 1962. Kuolonuhreja vaatineeksi rajavälikohtaukseksi puhjennut kiista neljästä pienestä saaresta Neuvostoliiton kanssa Amurin lähellä Ussur-joella 1960-luvun lopulla, johti Kiinan kansantasavallan ja Neuvostoliiton suhteet lähes ydinsodan partaalle 1970-luvun alkuun mennessä. 1978 Kiina kävi lyhyen ja tuloksettoman rajasodan Vietnamin kanssa sen pohjoisrajalla. Neuvostoliitto tuki Vietnamia Kamputsean kysymykseen liittyen, kun taas Kiina tuki punaisia khmerejä. Neuvostoliiton Afganistanin sodan aikana (1979-1989) Kiina, Pakistan ja arabimaat tukivat neuvostoliittolaisia vastaan taistelevia muslimisissejä.
1989 Kiina joutui monien maiden boikottiin kukistettuaan verisesti Taivaallisen rauhan aukiolla opiskelijamielenosoituksen. Tämä vaikutti Kiinan vahvan miehen, taloudellisen uudistuspolitiikan liikkeelle saattaneen ja kulttuurivallankumouksen aikana kapitalistisen tien kulkijana tunnetun Deng Xiaopingin maineeseen.
Kiinalla on diplomaattista vaikutusvaltaa Aasiassa mm. Korean kansantasavaltaan (Pohjois-Koreaan), mihin sillä on perinteisesti ollut läheiset suhteet jo Korean sodan ajoilta. Aasian kokonaistilanteessa Kiina on Intian vastapaino, Intian vaaliessa perinteisesti läheisiä neuvostoaikaisia suhteita myös Venäjän kanssa, mikä on näkynyt mm. asehankinnoissa.
Länsimaiden kasvavien investointien vuoksi alkaa Kiinalla olla merkitystä EUn ja Yhdysvaltain taloudelle, mikä on tehnyt myös lännen ulkopolitiikasta Kiinaa kohtaan maltillisempaa. Kiina on merkittävä rahanlainaaja myös Yhdysvaltain liittovaltiolle Bushin hallinnon tehdessä veronalennusten ja varustelun vuoksi alijäämäisiä budjetteja. Kiina ja Japani kilpailevat -Persianlahden epävakaan tilanteen vuoksi- siitä, että kumpi saa ensin Venäjältä öljy- ja maakaasuputkia. Tämä vahvistaa Venäjän neuvotteluvoimaa Aasiassa.
Kiinan Kansan vapautusarmeija on mieslukumäärällä mitattuna maailman suurin armeija. Kiinan sotilasbudjetti vuodelle 2003 oli noin 60 miljardia dollaria, suuremman summan sotilasmenoihin sijoittaa vain Yhdysvallat (lähes 400 miljardia dollaria). Vaikka Kiinalla on myös ydinaseita ja kehittyneet kuljetusraketit, Kiinan asevoimien rakenne on puolustusvoittoinen ja sillä on suuri sotilasvoima vain sen lähialueilla eikä sitä siten tavallisesti lasketa suurvallaksi. 1950-luvulla ennen vuoden 1958 Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan välirikkoa, Kiina sai merkittävää tukea mm. Korean sodan vuoksi Neuvostoliitolta. Välirikon vuoksi Kansan vapautusarmeijan ilmavoimien kehitys hidastui.
1989 Taivaallisen rauhan aukion taphtumien vuoksi Euroopan yhteisö ja Yhdysvallat kielsivät aseviennin Kiinaan, mitä ovat viime aikoina (2004) EUn osalta pyrkineet mm. Ranska ja Saksa poistamaan Yhdysvaltain ja Britannian vastustaessa mm. Taiwanin tilanteen vuoksi. Kiinalla on ilmoituksensa mukaan oikeus puuttua Taiwanin tilanteeseen, mikäli Taiwan julistautuu itsenäiseksi tai se ei palaa Kiinan keskushallinnon yhteyteen riittävän nopeasti.
Maantiede
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan maantiede
Kiina on pinta-alaltaan maailman suurimpia maita ja sisältää hyvin erilaista maastoa. Idässä Keltaisenmeren ja Itä-Kiinan meren on hyvin tiheäänasuttua alluviaalitasankoa, kun taas Etelä-Kiinan meren rannikko on vuoristoisempaa. Kiinan eteläosat koostuvat pääosin ylängöistä ja vuoristoista. Maan keskiosien halki virtaavat sen kaksi suurta jokea, Keltainenjoki ja Jangtsejoki. Muita merkittäviä jokia ovat Xi Jiang, Mekong, Brahmaputra ja Amur.
Kiinan läntisemmän osan etelärajalla sijaitsse Himalajan vuoristo, jossa on myös Kiinan (ja samalla maailman) korkein kohta, Mount Everest. Läntisiä vuoristoja ja ylänköjä seuraavat autiomaat, kuten Gobi ja Takla-Makan. Läntiset osat ovatkin itärannikkoon verrattuna erittäin harvaanasuttuja.
Ilmasto Kiinassa vaihtelee subarktisesta pohjoisesta trooppiseen etelään. Monsuunit vaikuttavat merkittävästi erityisesti sadekauden aikaan ja lisäksi myös vuosittaisiin sademääriin. Lämpötilavaihtelu maan osien välillä on suurinta talvella, jolloin pohjoisimman provinssin Heilongjiangin keskilämpötila on pakkasen puolella ja ajoittain jopa -30 astetta, kun maan eteläosissa keskilämpötilat pysyttelevät aina yli 10 lämpöasteen.
Talous
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan talous
Talousuudistusten aloittamisen jälkeen 1978 Kiinan bruttokansantuote on yli nelinkertaistunut. Yksityisyrittäminen on teoriassa sosialistisesta järjestelmästä huolimatta sallittua ja rohkaistua. Ulkomaisia investointeja pyritään vauhdittamaan sähkötekniselle alalle suuntautuvalla yliopisto-opetuksella, teknologiakeskuksilla ja erityistaloustalueilla.
BKT kansalaista kohden vuonna 2003 oli arvioltoa 5 000 USA:n dollaria. Kuitenkin suuren väestömääränsä vuoksi Kiina on maailman toiseksi suurin talous Yhdysvaltojen jälkeen (mikäli Euroopan unionia ei lasketa yksittäiseksi alueeksi). Kiinan talous kasvaa 5-10 prosentin vuosivauhtia, ja Kiina onkin ollut maailman nopeimmin kasvavia talouksia joka vuosi vuodesta 1989 lähtien.
Kiina on eräs teen tärkeimmistä tuottajista.
Väestöryhmät ja uskonnot
Pääartikkeli: Kiinan etniset ryhmät
Valtaosa (93,5 %) Kiinan kansalaisista on Han-kiinalaisia. Loppu 6,5 %, eli yli 90 miljoonaa ihmistä, edustaa noin 55 etnistä vähemmistöä. Etniset vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista, esimerkiksi yhden lapsen politiikka ei sido vähemmistökansoja.
Kansantasavallan aikana eri uskontoihin suhtautuminen on vaihdellut, nykyisin uskontoja pidetään ei-toivottuina, mutta ei kuitenkaan kiellettyinä asioina, edes puolueen jäsenille. Poikkeuksen muodostaa Falun Gong meditaatioharjoitus, jonka harjoittaminen on kielletty Kiinassa
Eri kansallisuudet seuraavat usein eri uskontoja. Han-kiinalaiset ovat tavallisesti joko ateisteja, buddhalaisia, kristittyjä tai taolaisia. Vähemmistökansallisuuksien keskuudessa merkittävimmät uskonnot ovat islam, buddhalaisuus (myös lamalaisuus), kristinusko ja šamanismi.
Kielet
Kiinan virallinen kieli on mandariinikiina. Sitä puhuu Kiinassa äidinkielenään noin 870 miljoonaa ihmistä, eli noin 70 % väestöstä. Mandariinikiina on opetuskieli kaikissa Kiinan oppilaitoksissa, joten lähes kaikki kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Muutenkin han-kiinalaiset puhuvat siniittisiä kieliä, muilla Kiinan etnisillä ryhmillä on tavallisesti omat kielensä. Virallisesti Kiinassa on 55 etnistä vähemmistöä, kieliä on kuitenkin noin 100-120 vaikka eri kiinat laskettaisiinkin murteiksi, katso siniittiset kielet.
Muita yli miljoonan puhujan kieliä Kiinassa ovat (Huom. Osa näistä lasketaan yleensä kiinan murteiksi):
- Wu-kiina (77 milj.) siniittinen
- Yue-kiina eli kantoninkiina (52 milj.) siniittinen
- Jinyu-kiina (45 milj.) siniittinen
- Xiang-kiina (36 milj.) siniittinen
- Hakka-kiina (26 milj.) siniittinen
- Minnan-kiina (26 milj.) siniittinen
- Gan-kiina (21 milj.), siniittinen
- Minbei-kiina (10 milj.) siniittinen
- Pohjoinen zhuang (10 milj.) tai-kadai
- Uiguuri (7 milj.) turkkilainen
- Eteläinen zhuang (4 milj.) tai-kadai
- Kiinalainen viittomakieli (3 milj.) viittomakieli
- Mongoli (3 milj.) mongolialainen
- Bouyei (2 milj.) tai-kadai
- Korea (2 milj.) isolaatti
- Sichuanin yi (2 milj.) lololainen
- Eteläinen dong (1,5 milj.) tai-kadai
- Hmong njua (1 milj.) hmong-kieli
- Kasakki (1 milj.) turkkilainen
- Khams (1 milj.) tiibetiläinen
- Tiibet (1 milj.) tiibetiläinen
Kulttuuri
Pääartikkeli: Kiinan kulttuuri
Kiinalainen kulttuuri on vuosituhansien saatossa kehittynyt kaikilla kulttuurin osa-alueilla yhdeksi maailman suurista kulttuureista. Kiinalainen kulttuuri poikkeaa osin paljon länsimaisesta lähes kaikilla aloilla.
Kiinan kirjallisuus on kiinan kirjoitusjärjestelmän varhaisuuden vuoksi kehittynyt jo muinaisina aikoina, mutta kertomakirjallisuutta ei ole arvostettu, joten sitä on säilynyt vasta 1300-luvulta lähtien. Tätä varhaisempi säilynyt kirjallisuus on pääosin tietokirjallisuutta, filosofisia tai uskonnollisia teoksia sekä runoutta.
Kiinalainen musiikki, varsinkin perinteinen musiikki, poikkeaa selkeästi länsimaisesta, niin soitinten kuin sävelkulunkin osalta.
Kiinalainen näyttämötaide sisältää usein enemmän akrobatiaa kuin länsimainen. Erityisen huomattava näyttämötaiteen osa-alue on kiinalainen ooppera.
Kiinalainen maalaustaide on myös melko omaleimaista. Hyvin tärkeä kiinalaisille on myös kalligrafia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- öljy
- tina
- elohopea
- mangaani
- antimoni
- vanadiini
- alumiini
- uraani
- lyijy
- sinkki
- vesivoima
Merkittävimmät vientituotteet
- tekstiilit
- koneet
Katso myös
- Kiinan tasavalta eli Taiwan
- Kiinan kansantasavallan historia
- Kiinan dynastiat
- Kiinan kieli
- Maailman maat
als:Volksrepublik China
ja:中華人民共和国
ko:중화인민공화국
ms:Republik Rakyat China
simple:People's Republic of China
th:สาธารณรัฐประชาชนจีน
zh-cn:中华人民共和国
zh-min-nan:Tiong-hoâ Jîn-bîn Kiōng-hô-kok
zh-tw:中华人民共和国
Luokka:Kiina
Intia
Kansainvälinen suuntanumero
Intia on liittovaltio Aasian eteläosassa. Intian naapurimaita ovat Bangladesh, Myanmar (Burma), Kiina, Bhutan, Nepal ja Pakistan. Intian pääkaupunki on Delhi, muita tärkeitä kaupunkeja ovat mm. Kalkutta ja Mumbai (Bombay).
Intiassa puhutaan satoja kieliä. Virallinen kieli on hindi, minkä lisäksi englantia käytetään yhä kuin virallisena kielenä ("associate official", englanti ei kuitenkaan ole ollut vuoden 1965 jälkeen varsinainen virallinen kieli). Lisäksi Intiassa on 21 kansallista kieltä, jotka ovat virallisia kieliä tietyissä osavaltioissa. Näihin kuuluvat mm. urdu, gudzarati, tamili ja bengali.
Historia
:Pääartikkeli: Intian historia
Intia itsenäistyi toisen maailmansodan jälkeen oltuaan sitä ennen Britannian tärkein siirtomaa. Itsenäistymissopimukseen liittyi Intian jakaminen kahteen valtioon: hinduenemmistöiseen Intiaan ja muslimienemmistöiseen Pakistaniin. Uusien valtioiden välillä käytiin lyhyt sisällisota. Indira Gandhin ollessa Intian pääministerinä Pakistanin itäosasta tuli itsenäinen Bangladesh lyhyessä sodassa, jossa Intia tuki Itä-Pakistania sotilaallisesti. Intia ja Pakistan ovat käyneet useita sotia Kashmirin omistuksesta, ja maiden välit ovat edelleen kireät. Intia on myös käynyt lyhyen rajasodan Kiinan kanssa, ja maiden raja on edelleen osittain kiistanalainen. Intialla on ydinase, mutta sitä ei ole virallisesti tunnustettu ydinasevaltioksi.
Osavaltiot
Intia on jaettu 28 osavaltioon, kuuteen liittovaltion alueeseen sekä pääkaupunkialueeseen.
Osavaltiot:
- Andhra Pradesh
- Arunachal Pradesh
- Assam
- Bihar
- Chhattisgarh
- Goa
- Gujarat
- Haryana
- Himachal Pradesh
- Jammu ja Kashmir
- Jharkhand
- Karnataka
- Kerala
- Länsi-Bengali
- Madhya Pradesh
- Maharashtra
- Manipur
- Meghalaya
- Mizoram
- Nagaland
- Orissa
- Punjab
- Rajasthan
- Sikkim
- Tamil Nadu
- Tripura
- Uttaranchal
- Uttar Pradesh
Liittovaltion alueet:
- Andaman- ja Nicobarsaaret
- Chandigarh
- Dadra ja Nagar Haveli
- Daman ja Diu
- Lakshadweep
- Pondicherry
Pääkaupunkialue:
- Delhi
Uskonnot
Intian valtauskonto on hindulaisuus, mutta myös islam on tärkeässä asemassa. Punjabin osavaltiossa sikhit ovat enemmistönä. Goan osavaltiossa kristinusko on hallitseva uskonto (alue kuului Portugalille vuosisatoja). Myös Nagalandin osavaltiossa on kristinusko vallitsevana.
Sikkimissä buddhalaisuus on tärkeässä asemassa. Intian hindunationalistisen puolueen BJP:n hallintakautena kristittyjä yhteisöjä vastaan kohdistuneet väkivaltaiset hyökkäykset olivat yleisiä. Vuonna 2004 kongressipuolue sai enemmistön vaaleista ja uusi pääministeri Manmohan Singh on Intian ensimmäinen sikhi-pääministeri. Hän pitää uskontorauhan rakentamista yhtenä hallituksensa tärkeimmistä haasteista.
buddhalaisuus
Talous
Intian talous oli maan itsenäistyessä hyvin maatalousvaltainen. Tätä valtiovalta on pyrkinyt muuttamaan. Muutos ei ole ollut maailman suurimmassa demokratiassa yhtä nopeaa kuin Etelä-Koressa, Taiwanissa ja sittemmin Kiinan kansantasavallassa. Kiina-ilmiön ohella on 2000-luvun alkuvuosina alettu puhua Intian noususta. Etenkin ohjelmistoalalla Intia on nähty uhaksi ja mahdollisuudeksi Euroopalle ja Yhdysvalloille. Yhdysvallat on jo 1980-luvulta alkaen ulkoistanut monia tehtäviä, mm. puhelinvaihteiden hoitamista ja lääkäreiden diagnoosien puhtaaksikirjoitusta, englanninkieliseen Intiaan. Vuoden 2004 lopulla intialainen teräsmagnaatti osti Yhdysvaltoista suuria terästehtaita.
Talouden nousu on tehty perinteisesti valtion tukiessa uusien toimialojen luomista. Tähän kuuluu esim. ilmailuteollisuuden rakentaminen (Hindustan Aeronautics) kansallisen turvallisuuden takaamiseksi. Ilmailussa Intia tukeutui ensin Englantiin, mutta toi maahan mm. saksalaisen suunnittelijan Kurt Tankin suunnittelemaan omaa hävittäjälentokonetta. Sittemmin tietotaitoa on hankittu Neuvostoliitosta, jonka loppuvuosina Intian ilmavoimat lensivät uudemmilla MiG-hävittäjillä kuin Neuvostoliiton ilmavoimat. Intia valmistaa venäläisiä sotilaslentokoneita lisenssillä. Avaruusteollisuus luotiin Intian suurvalta-aseman osoittamiseksi. Se luontia johti Vikram Sarabhai Intian atomienergiaohjelman alla, joka puolestaan kehitti maalle omaa ydinasetta. Avaruustoiminta rajattiin 2000-luvun alkuun käytännöllisiin sovellutuksiin, kaukokartoitussatelliitteja käytettiin mm. kylien maankäytön suunnittelussa, tietoliikennesatelliitteja maaseudun kouluttamiseen jne.
ydinasettain Tamil Nadun osavaltiossa.]]
Liikenne
Liikenne on, kuten useimmissa Britannian entisissä siirtomaissa, vasemmanpuoleinen. Intian tiestö on keskimäärin tyydyttävässä kunnossa, mutta maasiirtymien aiheuttamat kuopat ja romahdukset saattavat aiheuttaa vaaratilanteita. Liikenne varsinkin suurimmissa kaupungeissa on tottumattomalle villiä eikä liikennesääntöjen noudattaminen kuulu intialaisten vahvimpiin puoliin. Turvavälit ovat lähinnä olemattomat ja kaistalta toiselle poukkoilemassa saattaa nähdä peräkkäin moottoririksan, henkilöauton ja kuorma-auton, jonka lavalla ylileveän kuorman päällä nukkuu kymmenen intialaista. Äänimerkkiä käytetään tilanteessa kuin tilanteessa. Suurin osa ajoneuvoista on ainakin kertaalleen kolaroitua ja yhteentörmäyksen sattuessa on torikokous väistämätön. Pahimmat ruuhkat aiheutuvatkin usein juuri näistä neuvotteluista, joissa jokainen toimii tuomarina. Koska linja-autot ja junat ovat usein ääriään myöten täynnä, on oma tai vuokrattu auto kuitenkin matkailijalle paras tapa nähdä Intiaa.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- mangaani
- titaani
- kromiitti
- maakaasu
Merkittävimmät vientituotteet
- tekstiilit
- koneet
- tee
Luokka:Intia
als:Indien
ms:India
zh-min-nan:Ìn-tō·
[[got:
MadagaskarMadagaskar on saarivaltio Intian valtameressä Afrikan itärannikon tuntumassa. Madagaskar on maailman neljänneksi suurin saari.
Historia
Ensimmäiset ihmiset saavuivat Madagaskarille 300-luvulla Kaakkois-Aasiasta, luultavasti Itä-Afrikan kautta. Arabialaiset löysivät Madagarkarin 700-luvulla, ja perustivat kauppa-asemia pohjoisrannikolle.
Portugalilainen kapteeni Diego Dias löysi saaren 1500-luvulla hänen laivansa eksyttyä Intiaan matkaavasta saattueesta. 1600-luvulla ranskalaiset perustivat kauppa-asemia rannikolle. 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa Madagaskar oli merirosvojen pesäpaikka.
James Plaintain, entinen merirosvo asettui eläkkeelle Madagaskarille 1715. Hän julisti itsensä kuninkaaksi, ja valloitti koko saaren verisissä sodissa kymmenen vuoden sisään. Hän myi myös asukkaista orjuuteen. Vuonna 1728 hän pakeni kapinan vuoksi.
Britit hyväksyivät Madagaskarin Ranskan protektoraatiksi 1885 vaihtokauppana Sansibarista. Ranskan valta vakiintui sodalla 1895–1896, jossa Merinan monarkia kukistettiin.
Madagaskar itsenäistyi 26. kesäkuuta 1960.
| |
